Pohjoismaissa seksityö on typistynyt naiskysymykseksi, jossa osa feministeistä on tähdännyt koko seksialan lopettamiseen, koska he ovat nähneet seksin myymisen naisia alentavana. Jokaisella seksialalla työskentelevällä on omat syynsä tehdä seksityötä, mutta heidän kaikkien tilanteitaan yhdistää tarve turvallisiin työolosuhteisiin. Miksi joidenkin feministien on niin vaikea hyväksyä tätä?
Kirjoittaja: Laura Horsmanheimo
Kaupallinen seksi nousi 1980-luvulla naisten ja etenkin feministien keskuudessa polttavaksi puheenaiheeksi, josta käydään keskustelua edelleen. Erityisesti radikaalifeministit esittävät, että seksiala ylläpitää patriarkaattista sortoa ja tekee naisista väistämättä hyväksikäytön uhreja. Näkemystä on perusteltu sillä, että seksin myyminen kaupallistaa naisvartalon. Vastaavasti keskustelun toinen osapuoli, johon kuuluvat niin kutsutut seksiradikaalit feministit, puolustaa seksialaa seksuaalisen vapauden ja naisten seksuaalisen itsemääräämisoikeuden näkökulmasta. Kiivaan keskustelun ytimessä on kilpailu siitä, mikä on naisille ”parasta”. Turhan usein tämä keskustelu jättää huomiotta seksialan moninaisuuden ja ohittaa itse ydinasian: seksityöntekijöiden todelliset tarpeet.
Vaikka seksialalla työskentelevien ihmisten joukko on moninainen, enemmistö seksipalveluita myyvistä ihmisistä on naisia. Seksibisnes kiinnittyy laajempaan työmarkkinoiden muutoksen kontekstiin, jossa kaupallinen globalisaatio, köyhyys ja epätasa-arvo ovat johtaneet siirtotyövoiman liikkeeseen. Liike on voimakasta erityisesti naisvaltaisilla palvelualoilla niin virallisissa kuin epävirallisissa työympäristöissä (Ehrenreich & Hochschild 2002). Siirtolaisnaisten lisäksi seksialalla työskentelee suomalaisia naisia. Jokaisella seksialalla työskentelevällä on omat syynsä työskennellä alalla, mutta heidän kaikkien tilanteitaan yhdistää tarve oikeuksiin ja turvallisiin työolosuhteisiin.
Uhrikuvat johtavat mustavalkoiseen ajatteluun
Seksityöntekijöiden äänet ovat pitkään olleet marginaalissa niin politiikassa, tutkimuksessa kuin mediassakin. Vähemmistöön kuuluvat seksityöntekijät on pohjoismaisessa naiskeskustelussa kuvattu perinteisesti uhreiksi, jotka tulee pelastaa seksialalta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hänen asemansa paranemisen edellytyksenä on seksin myymisen lopettaminen sen sijaan, että hänen työolosuhteitaan parannettaisiin alalla toimiessa. Seksin myymistä ei siis käsitetä työksi, jonka tekijä on valinnut hankkia tulonsa seksipalveluita tarjoamalla, vaan hänen elinkeinonsa mielletään hyväksikäytöksi, josta hänet tulee saattaa pois. Tällöin seksityöntekijän omaa toimijuutta ei tunnisteta ja ulkopuolinen tulee määritelleeksi, mitä seksityöntekijä tarvitsee. Tätä kutsutaan uhriuttamiseksi.
Tutkija Miriam Tictin kirjoittaa vuonna 2011 julkaistussa artikkelissaan, että uhrinarratiivien tuottaminen uusintaa rodullisia, sukupuolittuneita ja geopoliittisia hierarkioita. Uhriuttamisen myötä hoivan ja suojelun nimissä voidaan hallita epävarmassa asemassa olevia ihmisiä. Uhriuttamisessa sivuutetaan todelliset rakenteiden aiheuttamat ongelmat ja kärsimystä tarkastellaan kiinnittäen se yksilön tilanteeseen. Tämä estää kokonaisvaisen muutoksen kohti tasa-arvon toteutumista.
Tiettyjen ryhmien urhiuttaminen kaventaa kuulluksi tulevien ihmisten määrää. Tämä heikentää osallisuutta ja yhteiskunnan mahdollisuutta vastata ihmisten todellisiin tarpeisiin. Niin naiset kuin seksityöntekijätkin ovat moninainen joukko, jolla on moninaisia tilanteita, tarinoita ja tarpeita. Näin ollen mustavalkoinen uhri/toimija -jako on käyttökelvoton ja hyödyllisempää on mieltää ihmisten toimivan tiettyjen rakenteiden puitteissa. Toisin sanoen sorrettukin ihminen on täysivaltainen yksilö, mutta hänen toimintapotentiaaliaan on rajoitettu, mikä asettaa hänet epätasa-arvoiseen asemaan muihin nähden. Selviytymiseen käytettävien vaihtoehtojen karsiminen ei auta yksilöä pärjäämään sortavien rakenteiden ristipaineessa.
Seksityöntekijä tuntee seksialan paremmin kuin kukaan muu
Seksityöntekijät tuntevat seksityökentän paremmin kuin alan ulkopuoliset henkilöt ja ovat näin oman alansa ja asemansa asiantuntijoita. Seksialaan liittyy paljon uskomuksia ja myyttejä, jotka eivät pidä paikkaansa. Uskomusten ja myyttien ohjaama avunanto johtaa seksiä myyvät usein ojasta allikkoon, kuten Nandinee Bandyopadhyay osoittaa kirjanluvussaan seksityöntekijöiden kanssa käymiinsä keskusteluihin perustuen. Bandyopadhyayn tapaamat seksityöntekijät painottavat, että seksiä myyvien äänet tulee ottaa huomioon myös ihmiskauppaa torjuvassa työssä.
Kun seksiala mielletään naisten alistamiseksi, saatetaan päätyä halventamaan seksialalla työskenteleviä naisia. Esimerkiksi radikaalifeministi Carol Adams on saanut patriarkaattiteoriastaan kritiikkiä seksityöntekijöiltä. Adamsin teorian mukaan kaupallinen seksi alentaa naiset lihan veroisiksi kulutustuotteiksi, joiden tarkoituksena on tyydyttää miesten tarpeita. Seksityöntekijä ja taiteilija-aktivisti Mirha-Soleil Ross kyseenalaistaa Adamsin kannan ja kertoo, ettei koe miesten universaalisti esineellistävän seksityöntekijöitä. Sen sijaan Ross mieltää loukkaavaksi ja satuttavaksi sen, että seksipalveluita myyvistä naisista puhutaan lihana eikä ihmisinä.
Seksityöntekijät kohtaavat työssään Suomessa pääasiassa tavallisia asiakkaita, jotka kohtelevat heitä kunnioittavasti. Seksityöntekijöiden tai heidän asiakkaidensa ominaisuuksien olettaminen uskomuksiin perustuen vahvistaa stigmaa eikä anna todellista kuvaa seksialasta.
Dekriminalisointi vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa
Pohjoismaissa seksityötä sääntelevää politiikkaa on tehty perinteisesti vedoten sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Tasa-arvokäsitys on kuitenkin ollut kapea ja perustunut näkemykseen siitä, että seksin myyminen kaupallistaa naisvartalon. Seksityöntekijöitä kuulematta politiikassa on katsottu, että hyvinvointi- ja sivistysvaltio ei voi hyväksyä seksialan olemassaoloa (Vuolajärvi 2019).
Seksityötä rajoittavien lakien on osoitettu heikentävän seksityöntekijöiden asemaa ja turvallisuutta. Tutkijoiden, kuten Niina Vuolajärven ja Anna Kontulan, mukaan Suomen nykylainsäädäntö tuottaa ongelmia erityisesti ulkomaalaisille naisille. Seksityöhön liittyvän sääntelyn varjolla rajoitetaan ulkomaalaisten naisten mahdollisuuksia liikkumiseen, tuloihin ja hyvinvointivaltion palveluihin saatavuuteen.
Tutkimusten mukaan seksityön dekriminalisointi vähentää seksityöntekijöiden kokemaa rakenteellista eriarvoisuutta, syrjintää, leimautumista, väkivaltaa ja syrjäytymistä (Platt et al., 2018). Dekriminalisointi muun muassa madaltaa seksityöntekijän kynnystä hakeutua viranomaisapuun väkivaltaa kohdatessaan. Näin ollen seksityön dekriminalisointi on olennainen osa naisiin kohdistuvan väkivallan ja epäoikeudenmukaisen kohtelun ennaltaehkäisemisessä ja siihen puuttumisessa.
**
Lähteet:
Adams, Carol. 2010 [1990]. The Sexual Politics of Meat. A Feminist-Vegetarian Critical Theory. New York: Continuum.
Bandyopadhyay, N., Gayen, S., Debnath, R., Bose, K., Das, S., Das, G., Das, M., Biswas, M., Sarkar, P., Singh, P., Bibi, R., Mitra, R. and Biswas, S. (2006), ‘Streetwalkers Show the Way’: Reframing the Debate on Trafficking from Sex Workers’ Perspective. IDS Bulletin, 37: 102-109. https://doi.org/10.1111/j.1759-5436.2006.tb00292.x
Ehrenreich, Barbara & Hochschild, Arlie Russell. 2002. Introduction. Teoksessa Barbara Ehrenreich & Arlie Russell Hochschild (toim.) Global Woman: Nannies, Maids, and Sex Workers in the New Economy. New York: Holt Paperbacks.
Hamilton, Carrie. 2017. Sex, Work, Meat: The Feminist Politics of Veganism. Feminist review 114:1, 112-129. https://doi.org/10.1057/s41305-016-0011-1
Kontula, Anna. 2008. Punainen eksodus. Tutkimus seksityöstä Suomessa. Helsinki: Like.
Platt, L., Grenfell, P., Meiksin, R., Elmes, J., Sherman, S.G., Sanders, T., Mwangi, P. & Crago, A. (2018). Associations between sex work laws and sex workers’ health: a systematic review and meta-analysis of quantitative and qualitative studies. PLoS Med 15(12), e1002680.
Ticktin, Miriam. 2011. Casualties of Care: Immigration and the Politics of Humanitarianism in France. Berkeley: University of California Press. DOI:10.1525/california/9780520269040.001.0001Vuolajärvi, Niina. 2019a. Governing in the Name of Caring – The Nordic Model of Prostitution and its Punitive Consequences for Migrants. Sexuality Research and Social Policy 16:2, 151–165. https://doi.org/10.1007/s13178-018-0338-9
