Lauantaina 29.6. Helsingissä vietetään Pride-kuukauden huipennusta marssimalla Senaatintorilta Kaivopuistoon juhlimaan. Pride-kuukauden synty liitetään usein 1969 vuoden Stonewall-kapinaan. Sitä edelsi kuitenkin vuosien aktivismi, jossa seksityöntekijät toimivat etunenässä.
Kirjoittaja: Laura Horsmanheimo
1960-luvun Yhdysvalloissa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt kohtasivat homobaareissa. Ne olivat monelle ainoita paikkoja, joissa saattoi olla oma itsensä aikana, jolloin moniin vähemmistöihin avoimesti kuuluminen oli rangaistavaa. Muiden stigmatisoitujen ryhmien ohella seksityöntekijät löysivät paikkansa queer-ihmisten yhteisössä homobaareista. Seksityö oli kriminalisoitua, vaikka seksityöntekijät olivat vaatineet dekriminalisointia jo 1950-luvun lopussa.
Usein mafian omistamat baarit eivät olleet vain turvallinen kokoontumispaikka, vaan myös säännöllisten poliisiratsioiden kohde. Queer-yhteisö ei alistunut poliisin toteuttamaan systemaattiseen häirintään vaan vastasi erilaisin mielenilmauksin ja mellakoin, jotka useimmiten sijoittuivat baarien ja kahviloiden yhteyteen ja välillä laajenivat kaduille. Kapina oikeuksien puolesta jatkui läpi 60-luvun Yhdysvaltojen eri kaupungeissa.
Vähitellen spontaani liikehdintä muuttui järjestäytyneemmäksi aktivismiksi. Vuonna 1966 Los Angelesissa seksityöntekijät perustivat Vanguard-nimisen järjestön taistellakseen epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Aktivismiin ottivat osaa 60- ja 70-luvulla etunenässä rodullistetut queer-seksityöntekijät, kuten Marsha P. Johnson ja Sylvia Rivera. Heidän mahdollisuutensa elannon ansaitsemiseen muutoin kuin seksipalveluita myymällä olivat tuon ajan Yhdysvalloissa rajalliset. Transihmisten oikeuksia kavensivat myös syrjivät asuntomarkkinat ja jatkuva poliisikontrolli. Seksipalveluiden myynnillä kustannettiin elämisen lisäksi myös ihmisoikeustyötä.
Seksityöntekijöitä osallistui kaikkiin aikakauden ikonisiin queer-kapinoihin. Vaikka seksityöntekijät usein unohdetaan LHBTQ+ -liikkeen noususta puhuttaessa, he olivat merkittävässä roolissa luodessaan vapautusliikkeelle olosuhteet, jotka mahdollistivat kapinan laajenemisen. Vanguard-ryhmän aktivistit levittivät tietoa vähemmistöjen olosuhteista julkaisemalla uutiskirjeitä, tapaamalla viranomaisia ja järjestämällä erilaisia tapahtumia. Kun aika oli kypsä, vedenjakajaksi muodostui Stonewall Innista 1969 laajalle levinnyt ihmisoikeustaistelu, jonka perintöä nykyään juhlimme Pride-kulkueessa.
Johnsonin, Riveran ja muiden aikalaisten aktivismi ei rajoittunut seksityöntekijöiden oikeuksien vaatimiseen. Se oli kokonaisvaltaista ihmisoikeustyötä, joka yhdistyi esimerkiksi transaktivismiin ja mustien vapautusliikkeen toimintaan. Seksityöntekijöihin kohdistettu valtionkontrollin kritiikki nivoutui yhteen sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiin perustuvan häirinnän vastustamisen kanssa.
Tästä huolimatta myös LHBTQ+ -yhteisön sisällä vallitsi Stonewall-kapinan jälkeisenä aikana hierarkioita ja esimerkiksi Riveran, joka kerran oli ollut liikkeen pioneeri, kerrotaan joutuneen taistelemaan saadakseen puhua Pride-tapahtumissa seksiä myyvänä transnaisena. Vuosikymmeniä myöhemmin Riverasta tuli arvostettu vapaustaistelija, jonka muistoa ja tekoja LHBTQ+ -yhteisön hyväksi kunnioitetaan yhä.
Vaikka monisyinen syrjintä tunnistetaan nykyään 1960-lukua paremmin, yhä erityisen tukalassa asemassa ovat he, joiden vaihtoehtoja useat rakenteet ja asenteet rajaavat samanaikaisesti. Sen sijaan, että seksityötä käsiteltäisiin perinteiseen tapaan ainoastaan naiskysymyksenä, on hedelmällisempää nähdä seksityöntekijät osana monenkirjavaa joukkoa, jonka sukupuolitettuja käytösmalleja ja seksuaalista toimintaa on kautta historian rajoitettu ja kriminalisoitu.
Edelleen 55 vuotta Stonewall-kapinan jälkeen sovinnaisia seksuaalisuuden normeja rikkovat seksityöntekijät ovat moraalipoliisien (ja virkatehtävissä työskentelevien poliisien) tarkkailulistalla. Lisäksi monet heistä kuuluvat erilaisiin syrjintää kohtaaviin vähemmistöihin. Seksityöntekijät marssivat muiden queer-ihmisten rinnalla taistellakseen seksuaalisen vapautumisen ja itsemääräämisoikeuden puolesta, jotta tulevaisuudessa ihmisoikeudet kuuluisivat kaikille.
*
Lähteet:
Stern, Scott W. (2019) Sex Workers Are an Important Part of the Stonewall Story, But Their Role Has Been Forgotten. Time. https://time.com/5604224/stonewall-lgbt-sex-worker-history/
Rothberg, Emma. “Sylvia Rivera.” National Women’s History Museum. 2021. www.womenshistory.org/education-resources/biographies/Sylvia-Rivera
