Näennäisesti laki sallii vapaaehtoisen seksipalveluiden kaupan ja rajoittaa hyväksikäyttöön perustuvaa seksipalveluiden kauppaa. Tosiasiassa tilanne ei ole näin yksinkertainen.
Lain mukaan seksiä saa myydä ja ostaa Suomessa. Toiminnan täytyy perustua täysi-ikäisen myyjän omaan tahtoon ja vapaaehtoisuuteen. Seksin ja seksuaalisten tekojen ostaminen alle 18-vuotiaalta sekä parituksen tai ihmiskaupan uhrilta on laitonta.
Vaikuttaa siis siltä, että laki sallii vapaaehtoisen seksipalveluiden kaupan ja rajoittaa hyväksikäyttöön perustuvaa seksipalveluiden kauppaa. Kun tilannetta tarkastellaan hieman tarkemmin, käy ilmi, ettei asia ole näin yksinkertainen. Tässä postauksessa käymme läpi, kuinka laki todellisuudessa rajoittaa myös oman valinnan seurauksena tehtävää seksityötä.
Laki rajoittaa seksipalveluiden myymisen ja mainostamisen paikkoja
Seksipalveluiden ostaminen ja maksullinen tarjoaminen julkisella paikalla on kielletty vuonna 2003 voimaan tulleessa järjestyslain 2. luvun pykälässä 7. Lain tarpeellisuutta perusteltiin sitä säädettäessä yleisen järjestyksen ylläpitämisellä. Tänä päivänä julkisella paikalla tapahtuvan seksin tarjoamisen kielto vaikuttaa lähinnä seksityöntekijöinä toimiviin siirtolaisiin ja vaikeuttaa heidän pääsyään viranomais- ja hyvinvointipalveluiden piiriin. Valtaosa Suomessa asuvista seksityöntekijöistä markkinoi palveluitaan netissä ja tarjoaa niitä yksityistiloissa.
Yleisten paikkojen lisäksi laki rajoittaa yksityisissä paikoissa tapahtuvaa seksipalveluiden myyntiä. Suomen vuonna 2004 uudistettu parituslainsäädäntö sulkee alleen kaiken kolmannen osapuolen seksipalveluiden myynnistä saaman taloudellisen hyödyn, kuten vuokra- ja mainostulot (Kimpimäki 2009, 161–167). Tämän vuoksi seksityöntekijän on vaikeaa vuokrata itselleen työskentelytilaa laillisesti, koska tilan omistajan voidaan katsoa syyllistyvän paritukseen. Seksipalveluiden myyminen omassa asunnossa voi johtaa häätöön. Myös kollegan kanssa yhteisessä tilassa tehty työ voidaan tulkita paritukseksi.
Laillisten tilanvuokraamiskeinojen puuttuessa seksityöntekijät voivat joutuvat turvautumaan epävirallisiin verkostoihin, mikä kasvattaa hyväksikäytön riskiä. Vuonna 2014 hallitukselle antamassaan lausunnossa Pro-tukipiste painotti, että parituspykälän tulkinnan ei pitäisi johtaa tilanteeseen, jossa seksiä myyvillä ei ole mahdollisuutta hankkia tarvitsemiaan palveluita muualta kuin harmaalla sektorilla tai rikollisessa toiminnassa mukana olevilta henkilöiltä.
Laissa paritukseksi on määritelty tilanteita, jotka ovat yleisesti normaalin liiketoiminnan mukaisia ja jotka eivät perustu hyväksikäyttöön vaan yhteisiin sopimuksiin, jotka myyjä katsoo omaksi edukseen. Seksi- ja erotiikka-alan yrittäjä ei esimerkiksi pysty palkkaamaan vartijaa, sihteeriä tai assistenttia, eikä hän pysty ostamaan käyttöönsä laskutuspalveluita.
Ulkomaalaisten tekemää seksityötä rajoitetaan lailla
Vuonna 1999 ulkomaalaislain 9. luvun pykälään 148 kirjattiin kohta, jonka mukaan EU-alueen ulkopuolelta Suomeen saapuva henkilö voidaan käännyttää rajalta tai karkottaa maasta, mikäli hänen perustellusti epäillään hankkivan tuloja seksipalveluita myymällä. Käytännössä epäily voidaan katsoa perustelluksi esimerkiksi seksipalveluiden tarjoamiseen viittaaviin matkatavaroihin vedoten.
Kun lakia aikoinaan säädettiin, hallitus totesi esityksessään (HE 50/1998) lain tavoitteena olevan ”suomalaisen yhteiskunnan suojaaminen ulkomaalaisen prostituution aiheuttamilta häiriötekijöiltä”. Seksialaa Suomessa tutkineen Anna Kontulan (2008, 53) mukaan yhteiskunnallisen järjestyksen ylläpitämisen näkökulmasta laadittu lainsäädäntö ei yksikantaan vähennä seksityöntekijöiden turvattomuutta vaan joiltakin osin jopa lisää sitä.
Ulkomaalaislain käännytyspykälä asettaa ulkomaalaiset seksityöntekijät haavoittuvaiseen asemaan, sillä seksin myynnin paljastuminen ja karkottamisen pelko voivat estää heitä hakeutumasta viranomaisavun piiriin tilanteissa, joissa se olisi tarpeen. Tutkijat (esim. Vuolajärvi 2019, Diatlova 2016) ovat todenneet, että kolmansien maiden kansalaisten harjoittama seksipalveluiden myynti on Suomessa lain puitteissa käytännössä mahdotonta tai vähintäänkin vahvasti kontrolloitua.
Näennäisesti laillisen seksin myymisen esteenä on siis monta lakipykälää, jotka estävät seksityöntekijöiden oikeuksien toteutumisen ja syventävät seksityöntekijöiden epätasa-arvoista asemaa yhteiskunnassa. Siksi on aika dekriminalisoida seksityö!
**
Lähteet:
Diatlova, Anastasia. 2016. Constructing the Nation through Managing Sex Discourses on Nationhood and Commercial Sex in Finland. Sosiologia 2, 156–169. https://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-1774625
HE (hallituksen esitys) 50/1998. Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta. https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Documents/he_50+1998.pdf
Kimpimäki, Minna. 2009. Haureuden harjoittajista ihmiskaupan uhreihin: prostituution, parituksen ja ihmiskaupan oikeudellinen säätely. Rovaniemi: Lapin Yliopisto.
Kontula, Anna. 2008. Punainen eksodus. Tutkimus seksityöstä Suomessa. Helsinki: Like.
Pro-tukipiste. 2014. Pro-tukipiste ry:n lausunto hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi rikoslain 20 luvun 8 §:n muuttamisesta (Luonnos 3.7.2014). Helsinki: Oikeusministeriö. https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/04016d0e-861e-4741-88b7-d6e65436508f/e0c0843b-9e41-4289-bb7b-0dfdae97d494/LAUSUNTO_20140910021501.pdf
Vuolajärvi, Niina. 2019. Governing in the Name of Caring – The Nordic Model of Prostitution and its Punitive Consequences for Migrants. Sexuality Research and Social Policy 16:2, 151–165. https://doi.org/10.1007/s13178-018-0338-9
Vastaa